May 2007

Eilen sain vihdoin paikallisen sosiaaliturvatunnuksen, eli nyt voin hankkia vaikka sellaisen ylellisyyden kuin matkapuhelinliittyman. :) Plussaa.

Tanaan sain sahkopostilla vuokrasopparin, taytin sen ja juuri kun olin lahettamassa sita takas, tuli viesti etta kamppa meni jo. Niinkun WTF!

Mut hei, torpataan nakyville yks kuva Stan Cruz reissulta. Kuvassa on meitin tiimi.

Vasemmalta oikealle: Arvind, Shilpa, Tara, Harri, Maiko, Chandra, Igor, Nanda, Andrew, Deep, Aleksandr ja Chris.

New Yorkin slummeista on Manhattanille varmasti pitka matka, ainakin noin niinku kuvaannollisesti. Taalla on kasittaakseni valtavat tuloerot, joskaan en ole asiaan sen kummemmin perehtynyt. Se on ehka liian monimutkainen asia minulle.

Paljon mukavempi tapa tarkastella yksiloiden eroja taalla on tarkastella vaatetusta. Lamminta on joka paiva ihan riittavasti, toisinaan liikaakin. Monet pukeutuvatkin sen takia kovin niukasti, joistain tapauksista voisi sanoa vaikka etta ihkun niukasti. Toisten kanssa niukkuus ei ole niinkaan ihkua.

Samaan aikaan kun toiset liikkuvat puoli alasti, todella moni pukeutuu toppatakkiin tai paksuun pusakkaan. On melko hammentavaa kun vastaan tulee kaksi ihmista, toisella pelkat bikinit ja toisella farkut ja untuvaliivi ja neule. Siina sita kahtiajakoa.

Itsehan toki noudatan edelleenkin farkut+kauluspaita-yhdistelmaa. :) Kahta en vaihda...

Tanaan oltiin koko laadunvarmistusosaston kanssa rannalla Santa Cruzissa. Tai se oli oikeastaan enemman huvipuisto hiekkarannalla, ku loyty vuoristoradat ja kaikkee.

Kun saavuttiin paikalle, oli melko pilvista ja joidenkin mielesta kylmaa. Pelattiin siina sitten kierros minigolfia tiimin kanssa ja sen jalkeen olikin jo arska tullut esiin. Siita sitten syomaan hampurilaisia ja hodareita. Se oli hassu hetki, juuri silla hetkella elama oli just sita mita elokuvat antaa ymmartaa; burgerit ja hodarit oli juuri sellaisia kuin voisi olettaa, jengi ahmi niita juuri samalla tapaa kuin tv-sarjoissa konsanaan ja hetki sen jalkeen vuoristoradassa fiilis vain jatkui. Leffoja katsellessa ihmiset, aikuisetkin, on aina ihan fiiliksissa huvipuistossa. Oon kylla aina pitanyt sita vaan liiotteluna, mutta voi elama, ihmiset kirku ja pomppi ilosta jo jonossa. :D Joku oli voittanut jostain kisasta puhallettavia leluja ja nekin oli taas maailman ihmeellisimpia juttuja. Itse vaan katselin holmistyneena etta miten niin rauhalliset ja hiljaset tyypit yhtakkia muuttuikin 13-vuotiaiksi tytoiksi. Aikuiset aijat janisti vuoristoradasta, eivat uskaltaneet tulla. Valilla elama on himeellista...

Pelailtiin jotain ihmeellista ruotsalaista palikoiden heittelypelia, vahan kuin molkky mut ei sinne painkaan. Se oli passelia, kuumalla hiekalla rauhallista kapulan heittelya. Viela ku olis bissea ollu, niin olisin varmaan unohtanut olevani taalla.

Matkalla takasin pain tuli tosi huono olo, ehka joku pieni auringonpistos. Nytkin on melko vetamaton fiilis. No mut joo, se ois pitka viikonloppu nyt, tiistaina takas toihin. Huomenna tsiigaamaan yhta kamppaa, sen jalkeen varmaan ottamaan kuppia.

Stobe tossa kyseli etta millasta duuni on ollu. No kerrotaan si.

Ekana hommana tein vahan kevatsiivousta firman intraan. Kirjottelin vahan JavaScripteja uusiksi kun vanhat taisi olla jostain ysarin puolelta. Sen lisaksi tuunasin vahan Wikia, tein pienia rakennemuutoksia sinne ja ulkoasua virittelin.

Tanaan sain sitten kolme Macia (iMac, Mac Mini ja MacBook Pro, kaikki ilmeisesti core 2 duo koneita, mutta en oo ihan varma). Niilla pitais tehda suorituskykytesteja Fusionin ja jonkun kilpailevan tuotteen kanssa. Tanaan koko paiva meni OS X:n kanssa opetellessa, NFS ja NIS aiheutti eniten harmaita hiuksia. Saatiinkin melkein kokonaan laitteet, softat ja oheistarpeet siihen kuntoon etta voidaan huomenna heti aamusta startata. Viikon verran menee Fusionia testaillessa. Tai voi menna pidempaakin, kun perjantaina mennaan tosiaan rannalle ja maanantai on vapaata.

Kunhan Fusionista paastaan, alan joko puuhastelemaan Workstationin parissa (sita varten mut oikeastaan palkattiin) tai sitten jos Player-tiimi tarttee jotain jeesia niin kavasen sitakin testaamassa. Eli tassa nyt menee jokunen hetki niin, etta kiertelen eri tiimeissa kiireapulaisena.

Tyo on ollut oikeastaan sita mita odotin, paitsi tuo intranetin parissa puuhastelu tuli vahan puskista. Suurimmat hankaluudet on ollut softien kanssa, ei niinkaan itse tyotehtavien. Esim. Perforce oli ja on vielakin melko hankala kayttaa. Apua saa kuitenkin tosi nopeasti ja helposti, ohjeitakin on kirjoiteltu melkoiset lajat eri ongelmia varten.

Ainii, lapparia ei tullu duunin puolesta. Taa on iha ite Dellilta tilattu Inspiron E1505 ite tuunattuna.

Jokohan se olis aika alkaa bloggaamaan? Kokeillaan. (Joo joo, skandit puuttuu.)

On muuten vaikea keksia mista alottais... Sijainti on talla hetkella 3200 El Camino Real, Palo Alto, CA 94306, motelli nimelta Super 8, huone 109. Tukikohtaani olen taalla pitanyt 2.5. lahtien. Nailla nakyminen osoite muuttuu 1.6., muuttanen silloin Intialaisen harjoittelijan kanssa saman katon alle, luultavasti tohon naapurikaupunkiin, Mountain View'hun.

Sain tanaan vihdoin lapparin, kirjoittelen tata juttua silla sangysta. Tuntuu melko mukavalta. Taa on niita hetkia ku elama oikeesti hymyilee. :)

Olis miljoona asiaa mista kertois, mutta tiiattehan te miten monisanainen osaan valilla olla. :P Jos nyt vaikka starttais siita, etta miten San Francisco Bay eroaa Vylli Baysta. :P

Lampo, kieli, valuutta ja sen sellaiset on nyt kaikille selvaa passinlihaa. Muhonenkin tietaa sen. Asiaan...

Perjantaina lahdetaan tyoporukalla rannalle, Santa Cruziin. Jep, mullakin olis ollut se sama tarra skeitissani, jos mulla vaan olis koskaan ollut skeittia. Eilen illalla mietiskelin vahan etukateen etta miten vastailen niihin todennakoisimpiin kysymyksiin mita tyokaverit tulee kysymaan; Miten oon viihtynyt? Miten Suomi eroaa Yhdysvalloista? Mika on ollut parasta taalla? Mika huonointa?

Kun koitin miettia etta mita mielta olen tasta paikasta, niin huomasin etta samat asiat mitka tekee tasta kivan, on myos melko ikavia asioita. On mukavaa etta tyokaverit pysahtyy tyopisteeni kohdalla rupattelemaan niita naita, se luo kivoja keskeytyksia tyontekoon ja ne on hyvia hetkia jutella tyokaverin kanssa etta miten se-ja-se tulis hoitaa. Toisaalta luoja se on rasittavaa kun on huono paiva ja joku tulee naama Naantalin aurinkona kyselemaan mites viikonloppu meni.

Yks asia tassa maassa mua vahan harmittaa; ihmiset taalla tuntuvat tarvitsevan sankareita, jotain ikoneja mita palvoa. Kauppakeskuksessa kaikki kaupat myyvat vain yhden merkin vaatteita, joten sun on oltava jonkin merkin "fani" ennen kuin astut kauppaan sisaan, sun on tehtava paatos etta Hilavitkutin on se merkki mita katson ekana. Ei Stokkalla tartte moista valintaa tehda. Kun Anaheim ja Philadelphia pelaa jakista, hehkuttaa grafiikat aina Selannetta, Progneria tai jotain muuta etta nyt se on vihdoin kentalla! Doh, se on joukkuelaji, ei edes Teukka Salama kaanna peleja yksinaan (jaa ei vai, viime pelissa syotti ekan maalin ja tekin tokan, voittomaalin.) Idolsissa kilpailijat ei saa valita lahellekkaan yhta vapaasti mita laulaa kuin Suomessa. Sun on siis oltava sen persoonan ja/tai aanen fani, eika vaan diggailla koska se laulaa hyvia biiseja. Sama ilmio toistuu kaikkialla, se ei oikein istu meikalaiseen.

Leffat tulee telkkarista yleensa lyhyen ajan sisalla monasti, esim. kolmena paivana perakkain sama leffa. Jotkut kanavat nayttaa yleensa saman leffan kahdesti perakkain.

Ulkona syominen on tylsaa, haluun oman keittion. Yksi paiva mietin etta helvetti, ma kaipaan tiskaamista. Kavin kaljalla sen jalkeen. Unohdin moiset kaipaukset. Kalja on pahaa, mut irkkubaareista saa hyvaa kepua ja niita on mukavan paljon ainakin San Franciscossa.

Perjantaisin firma tarjoaa kannit ja jotain skidia purtavaakin on samalla tarjolla. Tapahtuman nimi on Friday Bach, mutta kaikki kutsuu sita Beer Bachiksi. Keppanaa, vinkkua, Smirnoff Icea ja jotain ihmeellista sitruuna juomaa jossa on 5 % alkomahoolia. Ranskalainen tyokaveri ei kykene juomaan niita punkkuja, no en kylla minkaan, mutta en ma juo muutenkaan moisia.

Ens maanantai on vapaapaiva, se on Memorial Day. En tiia mita silloin juhlitaan, pitaa varmaan googlettaa, muuten voi tulla nolo hetki jos asia tulee puheeks jossain. :)

Taa kirjoitus oli melkonen haja-ajatus, mutta ei se mitaan. Kello on varttia yli 11 illalla, joten vois ehka nukkua. Virittelen kannykan herattamaan tossa 8:30, siita ehdin kivasti toihin vaikka tasaks, mut luultavasti meen noin varttia yli toimistolle. Ainii, tiistaisin on jotain aamupalaa keittiossa tarjolla, jotain rinkeleita, muffinsseja, pullaa ja sen sellaista. Niita nama paikalliset kutsuu aamupalaksi.

Ainii! Vitsi oon kyl vahan ylpee. Ihmiset luulee etta oon Englannista, koska aannan niin kivasti. Ainakin viis typpia on kysynyt etta mista pain Englantia oon.

Illat on kylla hankalia, ku silloin tulee aina vahan ikava.