Valtikankin uutisissa näkynyt uutinen Suomen korkeakoulujen tulevaisuudesta herätti minussa ajatuksia.
Kovasti ollaan uudistamssa maailmalla jatkuvasti kehuttua, jopa ylistettyä, järjestelmään. Se jos jokin ihmetyttään.
Viime aikoina on tehty lukuisia aloitteita, joilla pitkäksi venähtäneitä opiskeluaikoja saataisiin lyhennettyä ja opiskelijat siirrettyä nopeammin työmarkkinoille.
Kenellekkään ei ole varmaan tullut mieleen, että nykyään opiskelijan on usein pakko käydä koulun ohella töissä. Voisikohan opintotuen nostaminen edes asumiskulut kattavalle tasolle auttaa asiaa? Helsingissä opintotuella vuokran maksaminen on täysin toivotonta.
Ensimmäisenä hän [prof. Michelsen] esittää, että Suomessa olisi luovuttava yleisestä maisterikoulutuksesta ja panostettava voimavarat Bolognan prosessin mukaisesti alemman eli noin neljässä vuodessa suoritettavan kandidaatintutkinnon kehittämiseen. Se olisi ilmainen ja avoin kaikille ylioppilaille.
Ollaanko tässä nyt romuttamassa Suomen yhtä suurinta valttikorttia, kaikille ilmaista koulutusta?
Vaikea nähdä miksi yliopistot järjestäisivät enää ilmaisia maisterintutkintoja, jos makusllisiakin voisi järjestää.
Uutisessa myös puhutaan Bolognan prosessista ja siihen siirtymisestä. Onhan se ihan kiva idea ja kaunis ajatus, mutta kun koko prosessin idea on luoda euroopan laajuinen yhtenäinen korkeakoulutusaluea, eikä monissa euroopan maissa olla päästy vielä edes alkuun, on pakko kysellä; Hätäilläänkö tässä nyt pahastikin?
Suomen tilanne Bolognan prosessin suhteen on se, että tutkinnon liitteenä tulee Diploma Supplement jossa kuvataan suoritettuja kursseja englannin kielellä. Uudet kaksipoirtaiset tutkinnot ollaan ottamassa täällä käyttöön 1.8.2005, joskaan edes tutkintojen nimistä ei taida olla sopua.
Ensi vuonna nyt koekäytössä oleva ammattikorekakoulujen jatkotutkinto tulee ihan pysyvään käyttöön, joskaan kukaan ei oikeastaan tiedä mikä sen asema ja arvo on.